Hihoja

Mieheni sisko tuli täysi-ikäiseksi tänä kesäisenä päivänä. Kuoressa annettavan lahjan lisäksi halusin viedä myös jonkin itse tehdyn lahjan, kuten tavakseni on tullut. Mutta olipa vaikea keksiä, mitä nuorelle kaunottarelle voisi tehdä! Päädyin lopulta kesäboleroon, jonka tekemiseen apua sain FB:n ompeluryhmän kaavakonkareilta. Emmin alkuperäinen ohje löytyy täältä: http://tuituijakotikolo.blogspot.fi/2013/05/yleellista.html.

Kevyiden trikoiden valikoimani on melko suppea, mutta eniten oikean näköinen ja tarpeeksi riittävä kangas oli lopulta tummansininen köysitrikoo.

Vähän jännitti, tuliko hihoista liian kireät, mutta onneksi muistin ihan oikein, että omat käteni ovat kuin ovatkin vankempaa tekoa kuin kälyni omat. ;)

Tässä kaavassa on erikseen hihat ja "helmaa" kiertävä kaitale. Mukavan rento kesäpaitanen moneen menoon. Päätin, että näitä on tehtävä lisää!

Tänään sitten juhliin lähtiessämme huomasin, ettei tulevalle eskarilaiselle ollut hamosen kanssa sopivaa paitaa. Isäntä oli juuri lähtenyt käymään pankkiautomaatilla ja pyytänyt laittamaan itsemme lähtökuntoon takaisintuloonsa mennessä. Mainittakoon, että arvioitu palaamishetki olisi noin kymmenen minuutin kuluttua auton startista.

Tunnetusti olen aikaoptimismiin taipuvaista ihmislaatua. Näinpä siis potkaisin sisäkengät jalastani, otin muutaman harppauksen portaissa yläkertaan ja surautin tyttärelle mekkoon sopivat hihat. Aikaa meille jäi vielä sen verran, että ehdimme hyvin ottaa kuvat "pysäkillä" pihan laidalla.

Yhdestä kappaleesta surautettu hihatin on aika napakkaa trikoota, mutta toimi silti vallan mainiosti ja tyttökin tykkäsi.

Itseäni vaivaa krooninen päällyspaitojen puute, joten illalla ennen lasten nukuttamista olin pakotettu tekemään vielä yhden boleron itselleni. Tähän käytetty kangas oli toinen vaihtoehto tuohon lahjaboleroon, muttei olisi riittänyt siihen malliin. Niinpä tein siitä itselleni tuon kahden sauman version.

Kangas on laskeutuvaa ja mukavan tuntuista. Leikkasin sen väärään langansuuntaan, mutta kaksisuuntaisen jouston vuoksi en paljon piittaa langansuunnista.

Tilauslistalla on nyt sitten tällaiset batmanbolerot koko tyttösakille. Eskarilainen mainitsi iltarukouksessaan, että voisipa äidistä tulla muotisuunnittelija. Jep. Näillä näytöillä! :D

Omien kullannuppujen muotisuunnittelijana häärään kyllä mielelläni ja teen vaikka miten paljon hihoja – vielä kun kelpaa. <3


--

Ps. Pahoittelen oikeasti kuvien heikkoa laatua. Ne on ensin räpsätty puhelimella, sitten todettu, että puhelimen blogger-sovellus ei niitä suostu julkaisemaan ja ne on lähetetty sähköpostiin, josta ne on tallennettu padille ja sitten liitetty tekstiin. Vähäisetkin laadun rippeet siinä matkalla karisevat.

Lisäksi harmittelen, että padin blogger-sovellus tekee jotain jännää kuville ja ne tulevat teksteihin kaaaamean leveinä. Yritän saada joskus otettua aikaa ja tehtyä muokkauksia ihan oikealla tietokoneella. Siihen saakka koittakaa kestää marginaaleihin sukeltavia kuvia.

Kesä on tulossa

Minulla on Bloggerissa luonnosteksti, johon olen luetteloinut kaikki valmistuneet, ei blogatut käsityöt. Joskus, kun aikaa on (kuvat ovat siellä, täällä ja tuolla), kyhäilen siitä luonnoksesta kunnon kirjelmän, jossa kronologisessa järjestyksessä kerron jotain mukavaa joka tuotoksesta. Tai sitten en.

Yhtä kaikki. Kuulemma tulevana viikonloppuna tulee viimein kesä. Tai ainakin meinaa tulla. Saa nähdä, sataako räntää niin kuin muina meinaushetkinä. Joka tapauksessa päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja yrittää samalla selättää ompelujumia ja käsityöahdistusta. Ei minulla oikeasti mitään ahdistusta ole, mutta vain niin kuolettava hoppu ja poppu joka suuntaan, etten ehdi istahtaa kankaiden ääreen. Jonsei ole kiire, niin makaan puolikuoliaana sohvalla. Sellaista teettää harjoittelujakso puistotyön parissa, jos sattuu olemaan tottuneempi hymyilemään tiskin takana asiakkaille kuin paiskomaan hommia niska limassa sateen ja paisteen mukavasti vaihdellessa ympärillä. Näin kärjistäen.

Noh, päästäkseni asiaan, tein siis ensimmäisen – tai ehkä toisen, kolmannen tai neljännen, mutta joka tapauksessa ensimmäisen julkisen – kesäompeluksen. Nuorin tyttö sai lippapipon, joka suojaa tuulelta ja auringolta sopivasti myös tämän epävakaisen alkukesän kynnyksellä. Kankaaksi valitsin ihan vain aiemmista ompeluksista yli jääneen tilkkusen, mutta kappas, kun tulikin kiva noiden nappisten kanssa. Isommat sisarukset vinkuivat heti omia tämän nähtyään.

Kuvaus tapahtui trampoliinissa ja käskin tytön olla paikallaan kuin patsas. Ilmeisesti ensimmäinen mielikuva oli eräskin Vapauden patsas?

Ainakin toistaiseksi tämä jää takaa pussille, kun vetää lipan sopivalle korkeudelle. Ensin kiskaisin lätsän tytön päähän kuin pipon, jolloin lippa oli tietysti suoraan alaspäin silmien edessä. Siihen nelivuotias tuumasi tyynesti: "Tarttis nähdä vähän." 

Takana on kuminauha, jonka avulla lätsä istuu hyvin. En tiedä, kuinka paljon tässä oikeastaan on kasvunvaraa, kun nyt jo tuntuu aika passelilta tuo reunuksen ympärysmitta juuri tuon kuminauhan ansiosta. Pussitus toki kertoo, että kangasta olisi isompaankin kuuppaan, mutta kuminauhan pitäisi ehkä olla vähän vähemmän napakkaa. Tämä oli sellainen palanen mielestäni yli 10 mm leveää, joten ohuempi ja löperömpi olisi voinut olla parempi.

Lipassa on ohut tukikangas sekä ylä- että alakappaleessa ja se riittää näköjään mainiosti!

Kaava oli oikein hyvä ja kuvalliset ompeluohjeet selkeät ja ymmärrettävät. Kaava on siis Nöpsiksen ja tällä tulen varmasti tekemään vielä monta lippistä! Ainoa muutos, jonka tähän versioon tein, oli yläkappaleiden leikkaaminen taitteelta kahdessa osassa, jolloin sain paremmin raidat kohdistettua. Seuraavaan lätsään, jonka tekisin tälle samalle tytölle, ottaisin ehkä vähän vähemmän korkeutta pipo-osaan ja valitsisin tosiaan toisenlaisen (ohjeiden mukaisen!) kuminauhan. 

Nyt vain sitä kesää odottelemaan!

Asustusta

Takin saatuani valmiiksi päätin tosiaankin ryhtyä johonkin aivottomaan ompelutyöhön. Myllymuksuilta ostamani neulospala kutsui tarttumaan toimeen ja niin surautin siitä (kohta) kuusivuotiaalle pipon ja tuubihuivin. Väri ei ehkä ole kaikkein omin tälle vaaleaveriköllemme, mutta tyttö tykkää ja niin kyllä minäkin. Piposta tuli hivenen pieni, joten se helposti lähtee kiipeämään ylös, kangasta kyllä jäi vielä jäljelle, joten ehkä teen toisen setin ja tämä pipo siirtyy sitten kuopukselle.

Korvalla olevalla rutulla ei ole mitään tekemistä koko-ongelmien kanssa. Pipo vain sattui olemaan huonosti kuvaushetkellä. (Ensi kerralla pyydän tyttöä pesemään kaakaon nenänpäästä ennen kuvausta...)

Kymmenvuotiaamme valitteli kurkkukipua aamulla ja päätin, että hänenkin tulee saada tuollainen koko kaulaa hyvin suojaava huivi. Nyt käytössä on ollut jokin ohut "hienosteluhuivi", joka on käytännössä ollut yhtenä naruna jossain paidan pääntien tuntumassa. Sellainen ei pakkasaamuna pyörällä polkiessa juuri lämmitä. Koska sininen on vielä vähemmän tuon tytön väri, päätin tehdä setin Nanson keltaisesta kukkatrikoosta.

Tämä oli tällainen ennen aamiaista surautettu setti ja se kostautui tuossa merkin kiinnittämisvaiheessa. Tiestittekö, että paininjalka on syytä laskea alas, kun on tehnyt käännöksen kulmassa? Onneksi tuo valkoinen lanka antaa anteeksi tuolla ruskealla pohjalla. NOT! Mutta ei se mitään, tyttö oli iloinen ja se on pääasia!

Huivia joudun ehkä hiukan vielä lyhentämään, kun kaula tahtoo kaikesta huolimatta paljastua, mutta toisaalta takin kauluksen suosiollisella avustuksella se pysyy kyllä kaulaa vasten melko mukiinmenevästi.

Kaavoja en kaivellut esiin näitä tehdessäni, vaan toteutin ompelukset aiempien muistikuvieni perusteella.

Ompeluryhmässä huhtikuun haasteena on viikottain vaihtuvat värit ja tämän viikon väri on keltainen. Kuinka somaa!

Pikkutakki

Se on valmis, se on valmis!! Nimittäin takki, jonka ompelemisen aloitin ompeluryhmän maaliskuun haasteeseen. Aikataulu petti, kuten odotinkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin odotin. Pelkäsin, että noin 104 cm takki jää perheessämme kokonaan käyttämättä, koska nuorin tyttäremme käyttää nyt kyseistä vaatekokoa ollen onneksi vielä hivenen pieni vaatteiden sisälle. Mutta kuten hehkutettu, se on nyt valmis!

Kaava on Ottobre 6/2012 malli numero 29. Naavakuusi. Matkan varrella malliin on tosin tullut melkoinen määrä muutoksia. Taskut ja tampit jäivät pois, mutta toisaalta kankaan ollessa kuosillinen, minun mieleni antaa moisen puutoksen anteeksi. Voi olla, että tytär, joka mielellään kantaa monenlaista matkatavaraa taskuissaan, ei anna anteeksi taskuttomuutta. Ehkä puutteen voi korvata pikkulaukulla...?

Kangas on kirppisostos vuosien takaa ja kyseessä on käytetyt puuvillaverhot. Joku tarkkasilmäinen saattoikin tunnistaa omat verhonsa kuvassa. Alun perin ryhdyin hommaan sillä mielellä, että kokeilen, mitä tästä tulee ja käytän jotakin testikangasta. Siksi en juuri välittänyt kankaassa olevista auringon haalistamista kohdista, joskin mallailin kyllä kaavoja kankaalle siten, että mahdollisimman moni haalistuma jäi leikkausten ulkopuolelle.

Kyllä tästä silti käyttötakki tulee. Niin paljon hammasten kiristelyä projektiin liittyi. Ensin ajattelin, että vetoketju tulee olemaan se vaikein osuus, mutta väittäisin, että sen ompelusta selvisin helpolla. Ainakin se onnistui kerrasta! Sen sijaan ilmeisesti tein joitakin mittavirheitä, eikä huppu istunut pääntielle niin kuin olisi pitänyt. Tuo tuulilista jäi liian lyhyeksi, mutta sovelsin sen mukaan kuitenkin. Mittavirheestä johtuen myös toiselle puolelle tuli kummallinen vekki, mutta lohduttaudun sillä, että jahka saan duffelinapit kiinni, kuroutuu miehustan toinenkin puoli hiukan tasaisemmaksi ja kuka sitä paitsi edes eläväisen nelivuotiaan päällä ehtii moista kurttua huomata?! 

Ylhäälle en lisännyt kummallisen vekin vuoksi mitään aputikkauksia, mutta alalaidasta otin hiukan alakäännettä tehdessäni kangasta sisään (kuva alla). Ripustuslenkki on ostettu paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä. Olin silloin aloittanut hiljakkoin ompelun ja arvelin, että joskus voisin tarvita tuollaista somaa kadottua nauhaa.

Huomaa muuten, miten vuorin väljyyslaskos on ommeltu aika summissa. Aivan keskikohtaan se ei päällikappaleisiin nähden osunut, mutta väliäkö tuolla! 

Vuorina käytin Eurokankaan palalaarista taannoin löytynyttä ohuehkoa tikkivanua ja vetoketju lienee kirpputorilta (kolmen ketjun nippu 2,50 €). 

Ompelumerkki sai kunnian päätyä oletetun taskun paikalle. Olin laiska, enkä jaksanut välissä vaihtaa lankaa, mutta ihan hauska raami tuosta valkoisestakin tulee, eikö? ;) 

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli oikein opettavainen. Ottobren ompeluohjeita jaksoin noudattaa tiettyyn pisteeseen, mutta kun suurin osa piti katsoa poikien takin numero 20 ohjeista ja pitää mielessä, että poikien takin vasen on tyttöjen oikea ja sitä takkia käännettiin pääntien kautta ympäri, kun omassani oli neuvottu jättämään kääntöaukko vuoriin, päätin katsoa, kuinka <a href="http://tosimummo.blogspot.fi">Tosimummo</a> asian hoitaa ja suljin lehden loppuajaksi. Meni paljon vähemmällä hampaiden narskuttelulla sen jälkeen.

Opin myös paljon siitä, miten vuorillinen takki rakentuu,  joten jos jossain vaiheessa joutuisin korjaamaan kyseisen tyyppisiä takkeja, ehkä pystyisin siihen. Samoin sain vahvistuksen sille, että ei tosiaankaan kannata valita ensimmäiseksi takiksi sitä, jossa on useita erilaisia yksityiskohtia, vaan harjoitella jollakin helpommalla. Nyt jää nähtäväksi, jaksanko omaa takkiani enää tähän syssyyn lähteä leikkomaan, mutta se hyvä puoli on, että itse en todennäköisesti enää kasva kovasti pituutta, joten ne jo leikatut 36/38-kokoiset kaavat ovat varmaankin syksyllä yhä aivan käyttökelpoiset.

Nyt annan itselleni luvan vapauttaa piilossa pidellyn aivottomuuteni ja ryhdyn leikkomaan jotain todella helppoa ja nopeasti valmistuvaa seuraavaksi. Sitten heti lounaan jälkeen. Bon appétit!

Ostosmatkailua

Myllymuksuilla oli tällä viikolla penkoviikot. Erilaisten tarjousten lisäksi laskun loppusummasta sain 20 % alennuksen. Ystäväni houkutteli minut mukaan – tai jos ollaan rehellisiä, riitti kun hän mainitsi asiasta – ja teimme pienen retken naapurikuntaan maanantaina. Kuten arvata saattaa, en pysynyt tarjousten äärellä ihan kohtuudessa.

Kuvassa vasemmalla olevat trikoot, neulos sekä alaosan resorit ovat kilotavaraa. Oikealla olevat kuviotrikoot ovat pakalta, tulppaanivelour pakanloppu sopuhintaan ja harmaameleerattu college tyttären pyynnöstä (enhän minä muuten). Langat tulevat tarpeeseen, joten niiden hankkiminen on ihan perusteltua. Takuulla. Suurimmalle osalle kankaista on jo suunnitelma, joten olen aika levollisin mielin tästä setistä. Ajattelin, että nyt minun ei tarvitsekaan pitkään aikaan hankkia kankaita.

Kunnes tuli keskiviikko ja ompeluryhmän kollegat nappasivat minut kyytiin. Taas ajeltiin Juupajoelle, eikä siinä vielä kaikki. Kävimme myös kahdessa paikallisessa kangasliikkeessä ja kirppiksillä. Välissä herkuteltiin itsemme ähkyyn tienoon parhaassa kahvilassa. 

Myllymuksuilta ostin tarpeeseen(!) bambufroteeta. Siitä tulee minulle kotonanotkumistakki, koska iltaisin meillä on kylmä. Köysitrikoo on samasta puodista. Sitä piti ostaa lisää, koska esikoinen ihastui siihen kovasti. Framilonia ja oranssia ompelulankaa lähdin tuolta oikeastaan vain hakemaan, mutta arvattavaa oli, että siinä ei heikko voi pysyä! 

Tumma college on löytö kirpputorilta muutaman euron hintaan, resorit taisivat olla 0,50 € kpl. Loput kankaat olivat heräteostoja, jotka tein suuren hurmion vallassa: meidän lähiputiikkiin on tullut joustofarkkuja! Kuviollisia! Sininen sydänkivioinen ja persikan värinen pilkkukangas ovat sitä ja niistä tulee pienille farkkulegginsejä. Kukkakangas sopii farkkuun kuin nakutettu ja kaveriksi tarvittiin tietysti resoria. Oranssi pilvitrikoo oli muuten vain herttainen ja sopii justiinsa tuolle toiseksi vanhimmalle. Raitakankaat olivat kilopaloista ja suunnitelmia niillekin jo on.

Kaiken kaikkiaan reissut olivat antoisia ja NYT olen sitä mieltä, että pärjään hetken näiden kankaiden kanssa. Kuopuksen takkiprojektin olen päättänyt tehdä valmiiksi ennen kuin ryhdyn mihinkään muuhun. Se hetki onkin kahden sauman ompelua vaille valmis ja sitten tuuletan ja lujaa! 

Käynti Myllymuksuilla nosti mieleeni myös syvällisempiä ajatuksia, mutta kirjoitanpa niistä seuraavalla kerralla lisää. Nyt perhe odottaa äitiä, joka törkeästi syöksyi blogimaailmaan heti töistä tultuaan. 

Leppoisaa lauantakiehtoota!

Takkiprojekti

Ompeluryhmässä on maaliskuun haasteena ommella takki. Projektia tehdään yhdessä jakamalla kuvia, kysymällä ja antamalla neuvoja ja suunnilleen samassa aikataulussa toisten kanssa. Eri työvaiheille on määritelty deadlinet, jotka ovat minun kohdallani tosin paukkuneet jo moneen kertaan!

Ei se mitään. Minulla onkin kaksi takkia tekeillä. (En voi olla mainitsematta, että osa ryhmäläisistä on tosin jo tehnyt ne kaksi takkia. Nopeimmat useammankin!) Ryhdyin tekemään takkia itselleni, mutta kaavat leikattuani tajusin, että kangas täytyy tietenkin esipestä, ettei käy vanhanaikaisesti. Ensin toki mallasin kaavat kankaalle ollakseni varma, että se riittää. Pesun jälkeen en ole vielä kokeillut...

Sillä aikaa kaivoin aiemmin leikkaamani lapsen takin kaavat esiin ja aloitin 104 cm kokoisen takin omani sijaan. Voi kuinka näppärää oli, kun kaavat olivat valmiina! En inhoa kovin montaa asiaa enempää kuin kaavojen leikkaamista. Paitsi tuhansien irrallisten takinpalasen leikkaamista.

Keksin tähän sellaisen systeemin, että kirjoitin jokaikisen palasen numeroituna (sekä kaavan numero että kappaleen järjestysnumero) paperille ja sitten leikellessäni napsaisen tuon lapun listastani irti ja neulaan sen kappaleeseen kiinni. Näin pysyn kärryillä, montako kappaletta on vielä leikkomatta ja toisaalta ommellessa muistan, mitä kaikki epämääräisen muotoiset palat ovat. Paitsi että tästäkin huolimatta leikkasin kolme takakappaletta vuorista.

Olin siis saanut kankaat leikattua, eikä enää olisi yhtä inhottavia työvaiheita jäljellä. Paitsi tukeminen.

"Leikkaa ja silitä tukikangasta pienoiskaavoissa tummennettuihin kaavanosiin." Silputi, silputi... Ei siinä muu auta. Tässä vaiheessa nyt mennään, kun odotan ompelijakollegoilta neuvoa, kuinka etu- ja takakappaleiden tukeminen on tarkoitus tehdä. Tummennokset kun ovat tuollaisia sakarareunaisia.

Mutta kohta olen kuulkaa siinä vaiheessa, että pääsen ompelemaan! Ja kevättakkihan tästä on tulossa, joten ei hätää. Vielä menee hetki, ennen kuin sitä tarvitaan...

Katsaus menneisiin kuukausiin

Tänä aamuna heräsin seitsemältä ja tajusin, että minua ei nukuta enää. Väsymyksestä en mene sanomaan mitään. Joka tapauksessa päätin, että tänään minä päivitän blogiini kaiken, mitä muististani (ja tietokoneen kovalevyn kuvakansioista) löydän tekemiini käsitöihin liittyen. Täytyy myöntää, että Kaisan Facebookissa jakama blogipäivitys, jota alustettiin jotenkin tyyliin "vihdoinkin joku sai aikaan..." tuuppasi minua aika lailla. Aika järkyttävää, että kaukaisin kuvaamaani käsityö, jota en ole blogannut, löytyi lokakuulta 2013. Toisaalta tämä ehkä kertoo siitä, että tuossa vaiheessa syksyä alkoi tahti koulussa tiivistyä aika lailla, eikä elämänmeno muutenkaan ehkä ole ollut helpoimmasta päästä viime kuukausina. Yhtä kaikki, tässä ollaan ja aloitetaan.

Seuraavan kuvan myötä vien teidät lokakuulle, kun esikoistyttäreni sanoi, että tarvitsee yöhousut. Olin hetkeä aiemmin kokeillut Ottobren 4/2013 lehden kahden palan leggingsejä pikkuneidille joustofroteesta. Päiväkäyttöön ovat mielestäni vähän hassun malliset, kun ovat tavallaan piukat leggingsit, mutta sitten tuonne haaraosaan jää kuitenkin pieni lökötys. Mietin, että tälle isoimmalle voisivat olla silti kivat yöhousuiksi. Kankaaksi valikoitui tosi helposti Käpysen Kesämies Kekkonen, koska tyttö oli halunnut siitä jotakin vaatetta. Peffaan värittelin pienen väriläiskän. Tästä syystä kuva on housujen takaa, mutta saman näköiset ne ovat myös edestä.

Yöhousut
Kaava: OB 4/2013, 134 cm

Nämä housut ovat jo rikki. Tytär viettää paljon aikaa spagaatissa ja muissa epänormaaleissa asennoissa, joten tuo haarasauma antoi myöden heti alkuunsa. Tarkoitus on ollut muokata tavallisiksi haarasaumallisiksi legginseiksi, mutten tiedä, missä kekkikset luuraa.

Isänpäiväksi ajattelin tehdä movemberpipon miehelle. Käytin epähuomiossa (lue: ompelijaurani niin alussa, etten tiennyt kankaiden nimiä) ostamaani mustaa interlockia ja ompelin siihen heijastinkankaasta viikset.

No. Viikset menivät vinoon, kun eihän mulla nyt ollut aikaa etsiä mitään liimakangasta. Ja olisiko tuo Tiimarin (rauha hänelle) heijastinkangas kestänytkään mitään silitelyä? En kuitenkaan viitsinyt korjailla, koska tuo heijastinkangas on melko paksua ja siihen tuli oikein kunnon reiät neulasta. Parempi vinossa kuin tuplarei'illä.

Pipoa jouduin pienentelemään ja muokkaamaan aika useaan otteeseen. Interlock venyy paaaaaaljon enemmän kuin jersey. Muistettakoon tämä.

Isänpäivän pakettiin ompelin myös motskaripaidan meidän motskarimiehelle. Tähän liittyy sellainen tarina, että leikkasin tuon paidan jo joskus aiemmin kesällä, kun olin kankaan tilannut, mutta ihan liian kauan se odotteli keskeneräisten pinossa. Tämä johtui siitä, että hihat olivat hukassa. Minulla on sellainen tapa, että jos teen vain yhden vaatekappaleen samoilla kaavoilla kerrallaan, jätän kaavat kiinni kankaaseen. Etu- ja takakappaleen kaavat olivat kiinni pärinässä ja olin päättänyt tehdä hihat mustasta trikoosta. Olin varma, että olin hihat leikannut, mutten löytänyt niitä mistään. Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, että kangaspalat, joissa on kaavat neulattuna kiinni, voisivat hävitä noin vain. Nyt marraskuussa sitten löysin hihan kaavan, joten päättelin, että ehken sitten tosiaan ollutkaan niitä hihoja leikellyt. Mittailin hetken ja totesin, että pärinästä riittää vielä hihoihin. Leikkasin ne äkkiä ja päätin oikoa kaula-aukon ja hihansuiden huolittelussa. Tein siis vain käänteet niihin, kun en resoria jaksanut alkaa leikkelemään. Laiska minä. Taas se kostautui. Ymmärrätte, kun katsotte seuraavan kuvan miehestä yllään isänpäivälahjansa.

Hivenen hilpeä motskaripaita.
Kaava: JTKK, miehen T-paita, muokattu XL

Ensikerralla laitan pääntielle lapun, jotta muistan, olenko leikannut kääntövaraa vai en. Ja muistan mitata hihan mitan oikein. Ei vieläkään taida olla tuollaiset 1/2-hihat muotia miehillä? Jos naisillakaan. Paita palvelee yöpaitana ja pipoa käytän minä. Olen taas niin onnistunut. Vaan oppia ikä kaikki: mies ei ole enää/vielä kuosikangasiässä. Mutta kuinka tylsää on ommella mustia t-paitoja?!

Let us continue... Syksyllä keräsimme työpaikalla paketin Operaatio Joulunlapseen. Keräsimme paketin tytölle, joka on iältään 5-6 vuotta. Olin aiemmin aloittanut tuplalapasia omalle 9-vuotiaalleni, mutta vaihdoin suunnitelmaa lennosta. Lapasista tuli hiukan pienemmät, mutta kuitenkin niin, että lapsi voi käyttää niitä vielä isompanakin kuin 5-vuotiaana. Hatun oli alunperin suunnitellut omalle 5-vuotiaalleni, mutta päätin laittaa enemmän tarvitsevalle. Kaava on Ottobrestä 1/2012 ilman solmiamisnauhoja ja kukkakoristeita. Päällinen on joustofroteeta ja sisäpuoli vaaleaa microfleeceä, jota en kaikeksi onneksi koskaan tullut silppuamaan kestovaippoihin, kuten tarkoitus oli. Takasaumaan ompelin heijastinnauhan palasen.

Myssy ja tuplalapaset
Kaava: Myssy Ottobre 1/2012,
lapaset intialaisella peukalokiilalla,
ranne yksinkertainen, mutten kaksinkertaiset.
Lanka: Novita Nalle, kanerva(?)

Olin viimeinen, joka sujautti osuutensa pakettiin ja vähän tuli sellainen jaiks-fiilis. Kaikki muu oli vaaleanpunaista, kimaltavaa ja prinsessamaista. Mutta ehkä nämä ovat lämpöiset.

Jouluksi minulla on ollut tapana neuloa tai ommella jotakin. Tänä vuonna taisin saada valmiiksi vain yhden. Anoppi sai joskus sukulaisuutemme alkuaikoina minulta kaulurin, joka on ollut kovasti käytössä. Päätin, että näin yli kymmenen vuoden jälkeen on aika saada uusi. Malliksi valikoitui Ullasta koko perheen palmikkokauluri. Aika muhkea tuli, mutta toivottavasti on käyttöä ainakin tulevina talvina, jos ovat hiukan talvisempia kuin tämä mennyt.

Palmikkokauluri
Ohje: Koko perheen palmikkokaulurit, Ulla 3/08
Lanka: Novita Kelo

Langan sain SNY:ltäni keväällä 2013 ja saatteena oli, että tekisin siitä jotain itselleni. Toisesta kerästä teen. Lupaan!

Yhdeksänvuotias halusi uudet yöhousut. Ne eivät saisi olla ihan pinkeät, mutta ei mitään liehuhousujakaan. Otin testiin – muistaakseni – OB 4/2013 tyttöjen sivusaumattoman legginskaavan. Tein ne ilman lahjeryppyjä. Tyttö on pituudeltaan vielä noin 134 cm, mutta vartalon malli on sellainen, että mittailujen jälkeen päädyin valitsemaan 140 cm kaavan. Vai 146 cm? Tämän siitä saa, kun ei a) tee muistiinpanoja ja b) bloggaa säännöllisesti. *henkinen tukistus*

Kokeilukankaaksi otin pari vuotta sitten Tanssiva Langasta ostamani pakanlopun. Kyseessä on ruosteenruskeahko t-paitaneulos, jota en näe oikein minkäänlaisena vaatteena. Ei siis harmittaisi, vaikka leggarit olisivat katastrofi. Mutta eivät ne olleet. Tylsän kankaan vuoksi päätin kuitenkin lahkeeseen tehdä pienen piristeen kangastussilla.

Pyjamahousuvälyydellä olevat legginsit.
Kaava: OB 4/2013 (ehkä), 140 cm (ehkä)
Kangas: Tanssiva Lanka, t-paitaneulos

Pikkulisko

Lapset olivat heti, että hei toi on Faunattaren kuva! Niin kai, vaikken toki ajatellut lemmikkitarvikeliikettä piirtäessäni.

Noin päivää ennen joulua sain idean pyjamista koko serkussarjalle. En sitten ihan ehtinyt kuitenkaan, mutta tammikuussa, sopivasti siskontyttöni 2,5-vuotisaikaan sain kaksi pyjamaa valmiiksi. Lyhythihainen versio on siskontytölle ja pitkähihainen omalle 3,5-vuotiaalleni.

Pyjamapari
Kaava: yläosa Princess OB 4/2012, alaosa Ropina 6/2012
Kangas: Nosh Organics (kuumailmapallot) ja Sampsukka (musta interlock)

Lyhythihaisen paidan hihaan tuli laskoksia, pitkähihaisen helmaan ompelumerkki peittämään pientä ommelvirhettä (kone imaisi kankaan pistolevyn sisään. Ommel on muutenkin kuralla, mutta kestän sen vielä.

Tyttö tykkää! (Meidän Sanna-Raipe...)

Isompi tyttömme sai vasta pelkät housut. Huomionarvoista on, että tyttären Molla-Maijalla on samanlaista kangasta housut ja vyötäröllä samaa pitsiä. Mustaa interlouskua näissäkin. Se taisi muuten loppua. Jei!

Pyjamahousut samalla kaavalla kuin ylemmät.

Tuossa aiemmin mainitsemassani keskeneräisten kasassa on majaillut myös puna-valkoraidallinen kesämekko pidempään. Nyt (helmikuussa) sain sen viimein valmiiksi ja kanttaus oli ihan helppoa!! 

Kesämekkonen
Kaava: OB Woman CWS

Kanttauksen tein ilman kaksoisneulaa ja käytin joustavaa suoraommelta. Helppoa kuin heinänteko, vaikka muuta muistelin.

Kohta kuusivuotiaaksi kääntyvälle tytöllemme tein myös kanttausta vaatineen mekkosen. Testasin OB 1/2014 kaavaa Owl Princess ja sepä oli sopiva kaava. Tosin valitsin väärän koon, koska paria päivää myöhemmin selvisi, että tyttöni ei suinkaan enää ole 105 cm pitkä, vaan 115 cm! Tämä taitaa siis mennä tuolle nuorimmalle prinsessalle hetimmiten.

Liehutunika
Kaava: OB 1/2014 Owl Princess, 110 cm
Kangas: Pupuinterlock, hihoissa kasvunvararesorit

Lisäksi on valmistunut yksi neulottu tuubihuivi ja eilen tekaisin yhden Me&I-kloonin siskoni julhiin. Tosin Miikkarin versio hamosesta on vissiin vähän lyhempi kuin omani, mutta esittelen hameen, kun saan kuvattua. Mustaa on hankalahko kuvata hämärässä valossa.

Nyt työn alla on pari takkia (rasti seinään!) ja kevätpipoja pitäisi varmaan ryhtyä tekemään lähiaikoina. Vaikka nyt sataakin lunta, luulen, että kevät tulla tupsahtaa minun ompelutahdillani vähän liiankin pian.

Huopahattu

Nyt alkaa kuulkaa mennä hiukan noloksi. Mieheni neulebloggaa useammin kuin minä. Noloa tästä tekee se, että hän ei suinkaan neulo enemmän kuin minä. Itse olen vain kovin saamaton, mitä blogin ylläpitoon tulee. Siispä perheen viimeisimmät julkaistut neulekuulumiset voitte lukea Laitakankaalta.

Ja jottette luule, että olen vain unohtanut päivittää blogiani, mainittakoon, että luonnoksissa on kyllä jo hahmotelma seuraavasta tekstistä.